Ajan partani pääasiassa höylällä. Kaapista löytyy kyllä kaksikin shavettea, mutta en ole käyttänyt niitä kuin muutaman kerran. Kun tarjoutui tilaisuus päästä kokeilemaan oikeaa partaveistä, tartuin tilaisuuteen.

Postissa saapui ajovalmiiksi teroitettu C. V. Heljestrand No 7 testattavaksi. Veitsi oli sirompi kuin mitä alun perin olin kuvitellut. Teroitusta piti tietenkin välittömästi kokeilla käsivarren karvoihin.

Olen joskus jostain kirjoituksesta lukenut, että hyvin teroitetulla veitsellä ihokarvat leikkautuvat helähtäen poikki. Miten niin? Eiväthän ihokarvat helise. No eivät niin, mutta veitsen terä kylläkin: terästä kuului kaunis helähdys kuin enkelin ääniraudasta, kun karva somasti leikkautui poikki. Nyt ymmärrän tämänkin.

Koska olin ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, tuntui jotenkin turvalliselta valita ajoon sellaiset tuotteet, jotka olen huomannut hyviksi: Lämpimän suihkun jälkeen hieroin aluksi partaan RazoRockin Essential Oils of Lime -parranajoöljyä, joka on ehdottomasti yksi suosikeistani. Siinä on kaikki kohdallaan: ominaisuudet, tuoksu ja hinta. Muutama tippa kämmenelle, ja öljyä on ilo hieroa kasvoihin samalla limen tuoksusta nautiskellen.

Vaahdon tein Omega 10049 -sudilla niin ikään RazoRockin Essential Oils of Lime -partasaippuasta. Siitä saa helposti hyvin suojaavan, runsaan vaahdon. Ja tuoksu on mukavan sitruksinen.

Ja sitten terä korvan juureen. Sen verran on tullut Lobs... Youtubesta katsottua videoita, että veitsellä ajamisen tekniikka on teoriatasolla hallussa, mutta kyllä se vaan on aivan eri juttu omaa naamatauluaan karvoista harventaa. Pulisonkien kohdalta ajaminen on haastavaa sen vuoksi, että käsien saaminen sellaiseen asentoon, että peilistä näkee mitä on tekemässä, on jotenkin äärimmäisen hankalaa. Koko ajan on kädet tiellä. Mutta kun korvan kohdan on saanut tasaiseksi, loppu olikin jo paljon helpompaa.

Olinkin hämmästynyt siitä miten vaivattomalta ajo tuntui eikä pelottanut juurikaan, että tekisin naaman haavoja täyteen, vaikka kädessäni olikin todella terävä työkalu. Aiemmin shaveteilla ajaessani on vähän väliä tuntunut siltä, että terä tökkää partakarvoihin kiinni ja ajamisessa saa olla todella tarkkana, mutta veitsellä tätä ongelmaa ei ollut. Terä liukui iholla kevyesti ja niitti sänkeä tieltään ongelmitta.

Etukäteen ajattelin, että ylähuuli olisi vaikein kohta, mutta näin ei ollut. Haastavampaahan se toki oli verrattuna poskien ja kaulan ajeluun, mutta haavoilta vältyin kuitenkin. Nenän alunen on vaikea jo höylälläkin saada karvattomaksi, mutta kun käänsin tuulenhalkojaa toisella kädellä itään ja länteen, niin kyllä se sierainten edustakin tasoittui.

Leuka sen sijaan oli haastavin kohta ja varsinkin kulmat, kun pitäisi alahuulen puolelta saada terä siististi ja painamatta liukumaan leuan alle. Tässä on selvästi harjoituksen paikka.

Kaiken kaikkiaan ensimmäinen ajo veitsellä oli erittäin positiivinen kokemus. Ero shavetella tehtyyn ajoon oli selkeä veitsen hyväksi. Ja olihan se tietyllä tavalla miehisen itsetunnon kohotus, kun parta tuli ajettua työkalulla, jota suurin osa miehistä ei ole koskaan käyttänyt.